Apua hirvitys!

"Apua hirvitys!"

Metsähiiri kiljuu kuusikossa kurkku suorana ja vapisee. Pian sen seuraan liittyy viisi muutakin vikisevää ja vapisevaa hiirtä, kaksi siiltä ja hieman kauempana korvat pystyssä tarkkailevaa metsäjänistä.

"Mikä tuo on?" kysyy rohkein metsähiiri. 

"Onkohan se meidän esi-isä?" ehdottaa toinen siilistä.

"Se on kyllä piikikäs!" kuiskaa metsähiiri. 

Metsähiiret supisevat ja sipisevät ja kipittivät edestakaisin rauhattomasti, kunnes yksi heistä uskaltautuu lähemmäksi hirvitystä. 

"Se ei liiku!" 

Samassa metsänvartija Varis kraakkaisee ja hiiret ryntäävät kiven taakse, jänikset pinkaisevat pitkillä koivillaan näkymättömiin ja siilit kipittivät pikku jaloillaan suuren kuusen taakse. Metsänhaltija hienoissa salonkisaappaissaan saapuu paikalle. 

"Mikä hätänä?" hän kysyy lempeästi. 

Kaikki eläimet lähestyvät varovasti Haltijaa ja osoittavat käpälillään hirvitystä. Metsänhaltija naurahtaa ja nostaa ilmaan hirvityksen. 

"Tämähän on neulasensa pudottanut kuusi. Vanha joulukuusi, joka viettää pitkin pituuttaan eläkepäiviään. Se on täysin vaaraton." 

Metsähiiret supisevat ja sipisevät hetken ja poistuvat paikalta, niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Jänikset kauempana toteavat, että nolo juttu, pitäisi nyt kotimetsänsä puulajit tuntea. Metsänhaltijan vaimo Mielikki huutelee miestään pakuriteelle ja tämä lähtee harppomaan vihellellen kotia kohti