Mustikoiden tulitanssi
Tanssin jälkeen on jäänyt kaksi istuinta metsän aurinkoisimmalle paikalle. Ilmeisesti Metsänhaltija ja Haltijatar katselivat mustikoiden tulitanssia kesän viimeisenä päivänä.
Kesän viimeisenä päivänä mäntymetsän mustikat aloittivat riehakkaan tulitanssin. Ne ravistelivat viimeiset syvänsiniset marjansa sammaleiden kätköihin ja leiskuivat villinä metsäpalona synnyttäen ihastusta ja vihastustakin toisissa asukkaissa. Tanssi kesti myöhään yöhön ja jatkui taas seuraavana päivänä. Ne polkivat tulta hoikilla jaloillaan, kunnes kaikki liekit sammuivat ja oli aika pysähtyä ja valmistautua pehmeän valkoisen talviturkin sovitukseen.
Metsänhaltija Tapio ja vaimonsa Mielikki pyytävät lapsiltaan apua pudokkaiden poimimisessa. Nyyrikki, Tellervo, Tyytikki, Annikki ja Tuulikki lähtevät iloisesti korit käsivarrella mustikkametsään. He poimivat kaikki pudonneet mustikat ja syövät niistä osan. Nyyrikki saa korinsa ensimmäiseksi täyteen ja tarkistaa samalla onko mustikkametsän eläimillä kaikki hyvin. Lopuksi tytöt koristelevat tallatun tanssipaikan kauniiksi ja oikaisevat taipuneet varvut. Metsä henkäilee tyytyväista huminaa.
Kotona Haltijatar Mielikki kumoaa marjasaaliit laakealle suurelle kivelle ja antaa auringon kuivattaa ne talven varalle. Nyyrikin kori on puolillaan rahkasammalta, jonka Haltijatar levittää tyytyväisenä kuusen oksalle kuivumaan. Siitä voi virkata myöhemmin vaikka villapaidan. Mielikki on mielissään, että poika on kekseliäs, oman tiensä kulkija.
Tellervo, Tyytikki ja Tuulikki leikkivät hippaa suuren vartijamännyn ympärillä ja Annikki soittaa simapilliä mustikoiden Tulitanssi-säveltä.
Metsänhaltija Tapio astelee tyytyväisenä tiluksillaan Haltijattaren pieni sininen koira kintereillään. Koira on vielä pentu ja juoksentelee uteliaana tutkien jokaisen kiven ja kolon, mutta tulee vihellyksestä Haltijan luo, heiluttaa häntäänsä ja huiskii vuorotellen kumpaakin tassua. Karhuperhe syö kauempana mustikoita massunsa täyteen ja silmäilee samalla mahdollisia talvipesäpaikkoja. Perhoset lepattavat ohi leppoisasti ja muutama ruskea sudenkorento nappaa ilmasta kiiltävän kärpäsen. Tuuli huhuilee apujoukkoja tuulettamaan ja kuivattamaan kesän rippeitä. Sinipiiat lentelevät tohkeissaan, välillä törmäillen toisiinsa, välillä istahtaen suurelle sammaleiselle kivelle.
Mielikki huutelee miestään illalliselle. Tapio pysähtyy ja kuuntee, koirakin liikuttelee korviaan äänen suuntaan. Nyt on käännyttävä kotia kohti, muuten jää ulkoruokintaan, eikä mustikoitakaan ollut enää, kuin muutama yksittäinen marja.