Sydänlampi

Haltijattaren pieni taivaansininen koiranpentu on joutunut melkein veden varaan. Se vapisee Sydänlammessa kaatuneella koivunrungolla, pehmolelu vieressään. Metsänhaltija on menossa viitta hulmuten pelastamaan sitä nopeissa salonkisaappaissaan. Sydänlammen suojelusenkeli työntää kaikin voimin lammen reunalla putoamassa olevaa lohkaretta kaksin käsin, ettei sen loiskahdus veisi mukanaan pientä koiranpentua lammen syvyyksiin.

Pentu oli leikkiessään pehmolelullaan vahingossa heittänyt sen lampeen ja yrittänyt sitten hakea sitä. Lampi peilasi salakavalasti reunallaan olevia puita ja pensaita, eikä pentu ymmärtänyt siinä olevan vettä. 

Koko metsä pidättää hengitystään. 

Metsänhaltija nostaa vettä valuvan pennun ja pehmolelun lammesta ja ojentaa haltijattaren kesän lämpöä keränneeseen höytyväpeittoon.

Kivenlohkare loiskahtaa lampeen, varis kraakkuu, pienemmät linnut viheltävät, puut kohisuttavat jäljellä olevia keltaisia lehtiään ja koiranpennun onnellinen sydän tikittää. Vain nöpönenä näkyy pehmeän peiton sisältä.