Verkonkutoja

Pesin ikkunan, vaikka olin hämähäkille muuta luvannut. Nyt ikkuna loistaa kirkkauttaan, mutta verkon alaosa on kääntynyt rullalle ja osa verkon taitavasti punotuista kiinnikkeistä irronnut. Kun katsoo tarkemmin, suuresta kauniista verkosta on enää puolet jäljellä. Myrsky yltyy ja heiluttaa uhkaavasti verkkoa. Istun kädet ristissä ja katson taivaan itkua. Laitan kolme kärpästä verkon alaosaan tuuletusikkunan kautta ja toivon Aitoristikin mutustelevan ne yöllä nälkäänsä. Ja toivoin hämähäkin syövän verkkonsa yön aikana ja kutovan uuden kauniin verkon tilalle, kuin ihmettä tapahtuvaksi. 

Aamulla ikkunan takana odottaa ihmeellinen hopeakudelma. Täydellinen taideteos. Se on vain kolmannes alkuperäisestä verkosta, mutta täysin virheetön. Aitoristikki on uurastanut koko yön. Laitan sille aamiaiseksi kärpäsen uuden verkon alalaitaan. Verkko heilahtaa, auringon säteet hypähtävät tukilangoilla ja hetken kuluttua Aitoristikki kävelee kahdeksalla jalallaan yhtä tukilankaa pitkin, katselee ympärilleen kaikilla kuudella silmällään ja aloittaa aamiaisen. Iltapäivällä huomaan ampiaisen verkossa, jota Aitoristikki kieputtaa seittikapaloksi pahan päivän varalle. Pimeyden tultua se asettuu verkon keskelle roikkumaan kuin telinevoimistelija ja saan ihailla kauniisti kirjottua trapetsitaiteilijan takkia.